Älkäämme sahatko omaa oksaamme
Suomi elää metsistämme. Metsäteollisuutemme tulee olla jatkossakin se kestävä oksa, joka työllistää ja tuottaa lisäarvoa hyvinvointimme turvaksi.
Metsämme kasvoivat viime vuonna 103 milj. kiintokuutiota. Metsiä hakattiin 70 milj. Kiintokuutiota. Hakkuita on mahdollisuus siis vielä lisätäkin.
Metsiemme kasvu on hidastunut huippuvuosista. Samalla vähentäen yhtä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat hiilinielujen määrään. Ilmastomuutokseen vaikuttamisen ja metsätalouden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Mitä paremmin hoidamme sitä enemmän meillä on myös hiilinielua.
Metsäpolitiikka on yksiselitteisesti kansallisen päätöksenteon piirissä. EU.n ei tule ulottaa lonkeroitaan katkaistakseen meidän oksiamme muilla lähtökohtaisesti tärkeillä tavoitteillaan ja toimillaan (esim. ennallistamisasetus)
Sen lisäksi, että puuta on saatavilla raaka-aineena, sen jalostusarvoa pitää kyetä lisäämään. On annettava mahdollisuudet innovaatioille unohtamatta kuitenkaan ihan periteistä paperi- tai mekaanista metsäteollisuutta.
Raaka-aineen saannin lisäksi päättäjillä on oma vastuunsa meidän teollisuutemme menestyksen takaajina. Päätöksenteon on oltava ennakoitavaa ja pitkäjänteistä.
Energia, koulutetut osaajat ja yhteiskunnallinen vakaus ovat asioita, joista on pidettävä huolta. Sähkön hinnan tulee olla kilpailukykyistä. On huolehdittava osaamisesta ja koulutuksesta niin, että teollisuus saa riittävän määrän osaajia. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan. Päätöksenteossa esim. verotuksen on oltava ennakoitavissa.
Metsä on nähtävä puilta. Vain tätä kautta meillä on jatkossakin niin perinteisiä metsään liittyviä työpaikkoja kuin niitä uusiakin, jotka mahdollistavat vaurautta ja toimeentuloa.
Vihreä siirtymä on meille mahdollisuus. Sellaisena se tulee nähdä. Sellaisia toimia meidän tulee tehdä.
